R.I.P Satukallion Kuningatar Kleopatra

Muistoissamme

Satukallion Kuningatar Kleopatra

13.8.2012 - 18.1.2014

Oon sanaton.. Tämä menetys tuli niin yllättäen ja ennalta-arvaamattomasti. :(
Rakas Kleoni ♥

Sastamala 11.1.2014

Vuoden ensimmäinen näyttely oli lauantaina Sastamalassa Vammalan Seuratalolla ja näyttelypaikka oli IHANA. Herätys oli mukavasti viiden maissa ja viisitoista yli kuusi pääsimme starttaamaan kohti Sastamalaa. Menomatkalla sää suosi meitä ja matka sujui rattoisasti pienestä väsymyksestä huolimatta. Oli yllättävää huomata menomatkalla, että mitä kauemmas menimme sitä enemmän saimme nähdä lunta. Paikan päälle saavuimme tyylikkäästi kymmenen tienoilla ja melkein sanoisinko jopa "myöhässä".

Päivä oli omalta osaltani kiireetön, sillä minulla oli mukanani vain Piatti, joka osallistui molemmille ulkomuototuomareille klipatuun. Katja Kivipurolla Piatti oli 1/2 -> Paras klipattu ja Don Paynella 2/2. Sain myös osakseni auttaa Jessicaa hänen abyjensa handlaamisessa. Kyllä siinä pää meinasi mennä sekaisin näiden rusettihärpäkkeiden kanssa, sillä niitä vaan on niin paljon. Mikä on abyjen ikuisen suosion salaisuus!

Paluumatkalle päästiin väsynein mutta loistokkain mielin, sillä näyttelyvuoden avaaminen Sastamalassa meidän porukan osalta ei olisi voinut sujua paremmin. Jotenka tulevia näyttelyitä innolla odottaen!

© Nea Lehtonen

© Nea Lehtonen

Eilen poissaollessani oli oven taakse pupsahtanut tällainen paketti. Yllätys oli kyllä melkoinen, että mikä se tämä nyt on?! Hetken jo ehdin miettiä onko jätetty väärään osoitteeseen kun yritin pimeässä tihrustaa mistä on kyse.

Yllätys muuttui kuitenkin positiiviseksi rahdatessani paketin sisälle ja tutkiessani sisällön. Paketista paljastui Sasksasta tilaamani kahdentoista pulun eli kuuden marsun puluboksi. Nyt mahtuu useampi marsu matkustamaan samaan aikaan!

Puluboksin tilasin breker verkkokaupasta. Aikaisemman yhden marsun puluboksin ostin taannoin suomalaisesta pienestä verkkokaupasta, joka oli erikoistunut pulujen tarvikkeisiin. Nyt kuitenkin useampi vuosi myöhemmin on kyseinen verkkokauppa kadonnut eikä pulubokseja (tietääkseni) enää saa Suomesta, joten piti sitten turvautua brekeriin ja Saksasta tilaamiseen.

Uusi marsukaappi

Marsut mahdollisesti hyppivät enemmän onnesta kuin minä itse. Vai pitäisikö sanoa, että saan hyppiä sittenkin yksin siitä onnesta? Meillä on uusi, ihana isolla iillä ja lähes omin kätösin kasattu marsukaappi. Painotan "lähes omin kätösin kasattu", sillä yksin tässäkään ei olisi pärjänny ilman 77-vuotiaan pappani edelleen hallussa olevaa kädentaitoa ja sorminäppäryyttä. Hänelle siis kaikki kiitos kokoamisavusta!

Tarkoitukseni oli saada aikaan vähän tilaa vievä, helposti siivottava ja yhtenäinen häkkikokonaisuus ja lopputulokseen olen todella tyytyväinen. Kyseessä on Ikean PAX-vaatekaapin runko seitsemällä komplement laatikolla kiskoineen. Laatikoita on helppoa liikuttaa edes takaisin kiskojen ansiosta ja lyhentää reilusti siivoukseen kuluvaa aikaa, sillä laatikon sisältö on yksinkertaista kipata jätesäkkiin ja ei muuta kuin uudet pahnat alle. 

Alunperin suunnitellessani marsukaapin toteuttamista eri vaihtoehdoilla budjettini oli 200€. Valitsemani ratkaisun perusteella yhteensä marsukaapin rakentaminen maksoi 160€ eli vähemmän kuin budjetiksini olin asettanut ja olen näin ollen hyvin tyytyväinen valitsemaani ratkaisuun, eli vaatekaapin runko, komplement laatikot ja kiskot maksoivat yhteensä Ikeasta ostettuna 160€.

Marsulani on virallisesti siirretty ulkosisäänkäynnin kautta mentävään talomme yhteydessä olevaan varastoon. Eläkeläiset ja mukaan lukien Piatti, johon koko perhe on rakastunut asuvat sisätiloissa kotonamme. Ainakin vielä sen ajan kun poikamies elämä minun mielestäni saa Piatille vielä maittaa.

Tällä hetkellä uudessa marsukaapissa asustaa Amaryllis poikasen kera, jonka ikääntymistä odottaa vielä hetken hänelle tarkoitettu yksiö Amarylliksen asumuksesta katsottuna ylempänä.

Juomapullot on kiinnitetty näin.

Taas vaihteeksi saan kiittää rekisteröijän nopeutta! Nimittäin A4-poikanen on saanut virallisesti oman nimensä. Maanantaina lähetin rekisteripaperit eteen päin ja perjantaina saapuivat rekisteröijältä "Aksun" rekkarit takaisin ja tytön viralliseksi nimeksi tuli Ajatar. Mitäs tykkäätte nimestä, entä uudesta kaapista? :)

Kasvun iloja

Amarylliksen vauva, eli A4-poikanen on osoittautunut todella vahvaksi ja nopeasti kehittyväksi yksilöksi. Masun perusteella maitobaarilla on tullut vierailtua kokoonsa nähden 3 poikasen edestä. A4-poikanen on kasvanut Kleopatran poikasten ohi sekä kooltaan että painoltaan. Tänään punnittuna painoa näyttäisi olevan 376 g 3 viikkoa vanhana. Uskoakseni, tästä naaraasta tulee täysikasvuisena isokokoinen! Virallinen nimi on päätetty, mutta jääköön vielä salaisuudeksi kunnes saan lähetettyä rekisteripaperit rekisteröijälle. Kotoisammin kuitenkin kutsumme häntä "Aksuksi".

KAPI..!!! Eiku siis.. Se onkin baldwin! :DD Kyseessä on tosiaan edellisessä postauksessa ollut sama marsu. Kleopatran naaras poikanen on osoittautunut baldwiniksi ruveten kaljuuntumaan. Naaras poikanen on kuin ilmetty isänsä, Satukallion Ilmarinen valkealla piirrolla päässä. Naaras on väritykseltään Black/Golden/White. Turkin harvenemisen huomasi aluksi silmien ympäriltä, sitten crestistä ja nyt etupää on täysin kalju. Kleopatran naaras poikasella on tällä hetkellä painoa 256 g.

Kleopatran uros poikanen on väritykseltään Black Dalmatian, valkovoittoinen poikanen omistaa samanlaiset isot dumbo-korvat kuin Kleolla. "Mini-Kleo"ksi kutsumani pikkuinen painaa 248 g ja on luonteeltaan oikea Kilju-Kalle. Näin äänekästä vauvaa ei toivottavasti tule vähään aikaan uudestaan vastaan.

11. joulukuuta saapui myös odotettu vuoden viimeinen Suomen Marsuyhdistys ry jäsenlehti Marsu Magazine. Neljä kertaa vuodessa on aina iloa huomata, kun postilaatikkoon on tipahtanut uusi lehti. Piristävää luettavaa ja pistää aina hymyn korviin asti. Mikäli juuri sinä olisit kiinnostunut saamaan itsellesikin yhtä marsumaisen lehden postiluukkuun Suomen Marsuyhdistys Ry:n jäseneksi voi käydä liittymässä täällä.

Lemmikkimessut 2013, Kleopatran vauvat ja A4-poikanen

Viime viikonloppu kului Suomen Marsuyhdistys ry edustustehtävissä Helsingin Messukeskuksen Lemmikkimessuilla. Oma osallistumiseni alkoi jo perjantaina kun Susannan kanssa suuntasimme valmistelemaan ständiämme koreaksi ihmisten ihailtavaksi. Viikonloppu oli hyvin ihmistäytteinen ja kerrassaan onnistunut pienestä väsymyksestä huolimatta. Hyvä meidän porukka! Oli ihanaa keskustella ihmisten kanssa marsuista ja mieltä askarruttavista asioista niihin liittyen. Jopa huomattavan moni sanoi omistavansa marsuja tai oli harkinnut jo pitkään hankkivansa marsuja.

Moni lapsikin oli aivan haltioissaan päästessään silittämään joko sileäkarvaisia tai pitkäkarvaista marsua. Erityisesti ständimme ainoa pitkis oli ihmisten mieleen! Pitkäkarvainen marsu ei ole mikään uusi juttu, mutta aina se aiheuttaa ihastusta uudelleen ja uudelleen. Ei ihmekään miksi itsekin olen hurahtanut pitkiksiin

Messutähdet: Minä (Ginger), Raisa (Rafah), Annukka (Amorosa) ja Susanna (Sini)

Koko porukasta ryhmäkuva! SMY:n edustusporukka kiitti ja kuittasi ihmistäytteisestä viikonlopusta, toivottavasti myös sinä olit osa meidän viikonloppua!

Satukallion Kuningatar Kleopatra synnytti torstaina ollessani koulussa 2 ihanan pulskaa poikasta! 

Tytöllä (taaempana oleva) painoa 120g ja pojalla (edessä oleva) painoa 135g. Amarylliksen keskenmenon jälkeen pelkäsin todella paljon, että Kleolle kävisi samanlailla, mutta olin väärässä. Kleopatran poikaset näyttävät terveiltä ja kuulostavat reippailta. Näistä ei kyllä ääntä puutu sitten tippaakaan ja mammalle osataan jo näyttää kuinka isoja hyppyjä sitä osataan tehdä. Kleopatran poikaset syntyivät tasan 70 vuorokautta astumisesta ja osasin varautua yllätykseen mutta siitä huolimatta oli kyllä aikamoinen yllätys että marsumääräni oli lisääntynyt poissaollessani. Kleopatran poikaset asuvat luonani 5 viikkoa, jonka jälkeen ne muuttavat Susannalle ja Kleopatran omistus siirtyy kokonaan omiin nimiini.

A4-poikanen maailmassa! Kohtasin ensimmäistä kertaa tilanteen, että mun oli vaikeaa uskoa mitään todeksi ja rupesin epäilemään itseäni. Tänään mä tiedän ja haluan sanoa, että mä uskon ihmeisiin ja omistan elävän todisteen. Tässä on oikea survivor-vauveli!

Kaikki varmasti tietävät, että Amaryllis sai keskenmenon synnyttäen 3 alikehittynyttä poikasta, jotka kuolivat käsiini pelastusyrityksestä huolimatta. Viimeisen ja kolmannen poikasen kuoltua käsiin tunnustelin Amarylliksen masua ja huomasin, että siellä oli vielä yksi poikanen, joka ei ollut sisarustensa tavoin siirtynyt synnytyskanavaan. Pikkuinen potki hyvinkin innokkaati masussa! Amarylliksen supistukset olivat kuitenkin loppuneet aikoja sitten ja odotin tunnin, että tämä viimeinenkin poikanen olisi syntynyt mutta se ei kerta kaikkiaan halunnut tulla ulos liian aikaisin. Tilanne oli minulle tietenkin aivan uusi ja outo, joten olin aivan puulla päähän lyöty. Onneksi Susannan auttavalla kädellä ja kannustuksella yritin herätellä toivoa, että olisin oikeassa ja siellä masussa olisi vielä se yksi elävä poikanen, joka syntyisi vielä jonain päivänä.

Tänään voin kuitenkin ilokseni kertoa, että maailmaan on syntynyt terve White/Black sheltie naaras. Ja katsokaa mikä pään muoto! Amaryllis hoitaa ainokaistaan todella hyvin ja pienokainen on ihanan pullero ja isohko. Pikkuine on ryystänyt masunsa täyteen maitoa ja heinääkin maistellaan pala kerrallaan. Voi tätä onnen määrää! :)) Survivor-vauveli jää kotiin kasvamaan ja kehittymään ja enää oikeastaan puuttuukin virallinen nimi. Lempinimiä tällä rakkaalla lapsella onkin jo tusina! Nimeän poikaset tyypillisesti aakkosittain ja ensimmäisenä vuorossa on A-kirjaimella alkavat nimet. Minulla on muutamia nimiehdotuksia tytölle, mutta lopulliseen päätökseen en ole vielä päässyt. 

Äiti ja tytär yhdessä.

Amaryllis nukkumassa ainokaisen tyttärensä kanssa kylki kyljen. Pikkuinen emon turkin suojissa.

R.I.P Amarylliksen poikaset

Amaryllis sai torstai-perjantai välisenä yönä keskenmenon synnyttäen 3 litteää ja alikehittynyttä poikasta/Pikku-keskosia. Pelastusyrityksistä huolimatta poikaset kuolivat käsiini. En tiedä mikä meni vikaan tai mikä aiheutti ennenaikaisen synnytyksen Amaryllikselle. Amaryllis voi kuitenkin hyvin keskenmenosta huolimatta, eli ruoka maistuu ja marsu on oma pirteä itsensä. Elämä onneksi jatkuu vastoinkäymisestä huolimatta ja pahimmasta ollaan nyt toivottavasti selvitty..

Porkkanoita ja potkuja masussa

Viime tiistaina saapui tilaamani rehuporkkana lähetys Forssasta. Meidän huoneenlämpöinen sisävarasto on nyt 60kg täynnä porkkanaa, joten nyt riittää rauskuteltavaa ainakin joksikin aikaa. Aikaisemmin olen säilyttänyt marsujen rehuporkkanoita ulkovarastossamme, mutta nyt varasto on liian kylmä säilyttääkseni siellä porkkanoita.

Kleopatran kokoinen porkkana! Kleopatra on suhkot pieni kokoinen marsu, joten jos tietää minkä kokoisia baldwin marsut ovat kooltaan osaa varmasti arvioida minkä kokoinen tämä porkkana on. Yleisesti kaksi kertaa suurempi kuin normaali porkkana. Huomatkaa myös Kleon taas kasvanut mammamasu! Tässä kuvassa 47 vrk astumisesta.

Ja katsokaa. Tadaa! Kleopatran naama on parantunut eikä välijenselvittelyn tapahtumista näy enää kuin pieni arpi. En olisi uskonut, että iho parantuu näin nopeasti, joten jälleen ollaan kokemusta rikkaampia.

Amarylliksen masu on alkanut "elämään". Viime keskiviikkona nostin mamman syliin ja yhtäkkiä masussa ruvettiin potkimaan oikein urakalla. Poikaset ovat varmasti liikkuneet jo pidempään masussa, mutta jäänyt nähtävästi kokonaan minulta huomaamatta. Siellä pelataan kunnon jalkapallomatsia! Eli oikea kuhina käy. Kahden poikasen potkut ainakin tuntuivat hyvin selvästi, mutta mahan perusteella arvioisin siellä olevan kolme poikasta. Olen käsitellyt Amaryllistä vain välttämättömän määrän, joka tarkoittaa sitä että olen tehnyt naaraalle perus tarkastuksen päivittäin nostamatta häntä pois häkistä. Vietin viikonloppuni muualla ja olin 80% varma, että Amaryllis käyttäytyy tyypillisen viimeisillään kantavana olevan naaraan tavoin ja synnyttää poissaollessani. No, onneksi näin ei kuitenkaan käynyt. 

Aikaisemmin minulle oli täysi mysteeri missä kohtaa marsun lantioluut sijaisevat. Nyt olen kuitenkin itseoppimalla ottanut asiasta selvää tunnustelemalla. Amarylliksen lantioluiden tunnustelun perusteella sanoisin, että synnytykseen on jonkin verran aikaa. Lantioluut ovat etusormen pään verran auki, kun taas muiden tyttöjen lantioluihin verraten ne ovat täysin kiinni toisissaan. Lantioluut sijaisevat marsun takapuolessa, siihen mihin selkäranka päättyy kun tunnustelee sormella ihon läpi. Mahdollisesti meillä synnytetään pian, mutta milloin, se jää nähtäväksi.

Genetiikkakurssi II ja uusi parivaljakko

Aikaisemmin mainitsin, että en ole jättämässä genetiikan jatko-kurssia väliin mistään hinnasta ja sainpa pidettyä sanani! Toissa lauantai kului rattoisasti SMY:n järjestämällä genetiikan jatko-kurssilla, genetiikkakurssi II:sella. Kurssi järjestettiin Helsingissä ja kurssin kouluttajana oli Oululainen Almond's kasvattaja Lea Rahtu-Korpela. Meitä oli harmittavan vähän paikalla, verraten alkeiskurssin kokoonpanoon.

Genetiikkakurssin toisen osan aiheena oli värigenetiikkaa ja värigenetiikan termit. Self, eli yksiväriset ja nonself, eli kuviolliset värit ja eri geenien vaikutus. Jokainen väri käytiin yksitellen ja perusteellisesti läpi ja ainakin minulle tuli sellainen fiilis, että pysyin hyvin kärryillä koko kurssin ajan ja tajusin marsujen värigenetiikkaa omalla tasollani hyvin.
Ensimmäinen kurssi oli mielestäni mielenkiintoisempi ja kosketti minua enemmän, koska kiinnostuksen kohteeni painottuu turkkirotuihin ja standardien perusteella juuri siihen turkin jalostamiseen, ei väriin. Vaikka eihän siitä olekaan mitään vikaa jos se värikin miellyttää silmää. Kuuluuhan se sanontakin, että "värillä on väliä". Samaisena päivänä myös Satukallion Ilmarinen lähti takaisin kotiinsa ja Kleopatra jäi hetkellisesti asumaan yksin omaan häkkiinsä.

Tilaukseni Feedcon Oy:ltä saapui Viime maanantaina. Olivat jättäneet säkit poissaollessani talon oven eteen vähin äänin, joten sisko ei ollut päässyt enää talosta ulos. :D Tilasin kaksi 12 kg Altromin kasvatusrehua eli nyt toivottavasti pellettiä meillä riittää edes joksikin aikaa!

Kleopatran tiineys 31 vrk

Kleopatran tiineys 38 vrk

Tiistaina erotin Piatin ja Amarylliksen ollessani viimein varma, että Amaryllis on tiineenä Piatille. Amaryllis muutti Kleopatran kanssa asumaan samaan häkkiin. Tytöt rupesivat oitis selvittelemään välejään ja pomoksi osoittautui Amaryllis, joka on kooltaan kookkaampi ja iältään vanhempi marsu. Voi sitä purun lentämisen määrää! Kleopatran ruhjeeton iho sai heti kokea kolauksen, sillä toisella ei ole kaverin tapaista turkkia suojaamassa talttahampailta. Amaryllis säilyi välienselvittelyssä ilman minkäänlaisia ruhjeita ja onnekseni voin sanoa, että tämäkin kaksikko elää nyt laumaelämää. Toivottavasti molempien tiineyksien jälkeen onnistun yhdistämään Kleopatran ja Amarylliksen Savannahin ja Valerian tytsylaumaan, mutta sitä suunnitelmaa pitää vielä myöhemmin tarkastella, että onko näin sitten parempi jatkaa.

Kleopatran naarmuuntunut iho desinfioinnin ja rasvauksen jälkeen

Parin tunnin päästä Kleopatra pystyikin jo näyttämään kivempaa naamaa.

Tiistaina tuli myös hankittua uusi keittiövaaka vanhan tilalle ja pääsin punnitsemaan mahojaan kasvattelevat tytsyt, joiden painon nousua olisin alusta lähtien halunnut seurata paremmin. Kleopatralla painoa oli 700 g ja Amarylliksellä 1099 g. Amarylliksen masu on kasvanut todella nopeasti ja saanut silmissäni Kleopatran masun näyttämään aika vaatimattomalta. Amarylliksen masu nimittäin kasvoi Kleopatran masun ohi oikealla rytinällä. Harmittaa kun en ole päässyt astumista havaitsemaan, mutta olen varma että astuminen on takuulla tapahtunut muutaman päivän sisällä parin yhdistämisestä. 

Nyt maanantaina, äsken otettu kuva ja naama näytti tältä. Väsynyt marsu ja pikku hiljaa parantuvat naarmut. Hiljaa hyvä tulee, Kleopatra. Parane pian!

Aiemmin olin hieman epävarma Amarylliksen tiinehtymisestä enkä oikein uskaltanut edes myöntää asiaa kellekään, sillä rupesin ajattelemaan että ajattelen ihan omiani.

Amaryllis on tiineenä ja vatsa on ISO. Keittiövaaka antoi eilen lukemaksi 1195 g, eli kokoajan ollaan nousu vaiheessa. Viime tiistain mittaukseen verrattuna painoa oli tullut lisää n. 96 g! Tällainen isovatsainen ja entistä nälkäisempi sheltie mamma jaksaa nopeasti lisääntyneestä painosta huolimatta olla eloisa, juosta ja hyppiä. On ihanaa seurata mammavatsaisen touhuja, vaikka liikkuminen ja oleminen alkaa olemaan päivä päivältä tukalaampaa Amaryllikselle.

Marraskuun puolella toivottavasti sheltie poikue näkee päivänvaloa. ♥