Lemmikkimessut 2013, Kleopatran vauvat ja A4-poikanen

Viime viikonloppu kului Suomen Marsuyhdistys ry edustustehtävissä Helsingin Messukeskuksen Lemmikkimessuilla. Oma osallistumiseni alkoi jo perjantaina kun Susannan kanssa suuntasimme valmistelemaan ständiämme koreaksi ihmisten ihailtavaksi. Viikonloppu oli hyvin ihmistäytteinen ja kerrassaan onnistunut pienestä väsymyksestä huolimatta. Hyvä meidän porukka! Oli ihanaa keskustella ihmisten kanssa marsuista ja mieltä askarruttavista asioista niihin liittyen. Jopa huomattavan moni sanoi omistavansa marsuja tai oli harkinnut jo pitkään hankkivansa marsuja.

Moni lapsikin oli aivan haltioissaan päästessään silittämään joko sileäkarvaisia tai pitkäkarvaista marsua. Erityisesti ständimme ainoa pitkis oli ihmisten mieleen! Pitkäkarvainen marsu ei ole mikään uusi juttu, mutta aina se aiheuttaa ihastusta uudelleen ja uudelleen. Ei ihmekään miksi itsekin olen hurahtanut pitkiksiin

Messutähdet: Minä (Ginger), Raisa (Rafah), Annukka (Amorosa) ja Susanna (Sini)

Koko porukasta ryhmäkuva! SMY:n edustusporukka kiitti ja kuittasi ihmistäytteisestä viikonlopusta, toivottavasti myös sinä olit osa meidän viikonloppua!

Satukallion Kuningatar Kleopatra synnytti torstaina ollessani koulussa 2 ihanan pulskaa poikasta! 

Tytöllä (taaempana oleva) painoa 120g ja pojalla (edessä oleva) painoa 135g. Amarylliksen keskenmenon jälkeen pelkäsin todella paljon, että Kleolle kävisi samanlailla, mutta olin väärässä. Kleopatran poikaset näyttävät terveiltä ja kuulostavat reippailta. Näistä ei kyllä ääntä puutu sitten tippaakaan ja mammalle osataan jo näyttää kuinka isoja hyppyjä sitä osataan tehdä. Kleopatran poikaset syntyivät tasan 70 vuorokautta astumisesta ja osasin varautua yllätykseen mutta siitä huolimatta oli kyllä aikamoinen yllätys että marsumääräni oli lisääntynyt poissaollessani. Kleopatran poikaset asuvat luonani 5 viikkoa, jonka jälkeen ne muuttavat Susannalle ja Kleopatran omistus siirtyy kokonaan omiin nimiini.

A4-poikanen maailmassa! Kohtasin ensimmäistä kertaa tilanteen, että mun oli vaikeaa uskoa mitään todeksi ja rupesin epäilemään itseäni. Tänään mä tiedän ja haluan sanoa, että mä uskon ihmeisiin ja omistan elävän todisteen. Tässä on oikea survivor-vauveli!

Kaikki varmasti tietävät, että Amaryllis sai keskenmenon synnyttäen 3 alikehittynyttä poikasta, jotka kuolivat käsiini pelastusyrityksestä huolimatta. Viimeisen ja kolmannen poikasen kuoltua käsiin tunnustelin Amarylliksen masua ja huomasin, että siellä oli vielä yksi poikanen, joka ei ollut sisarustensa tavoin siirtynyt synnytyskanavaan. Pikkuinen potki hyvinkin innokkaati masussa! Amarylliksen supistukset olivat kuitenkin loppuneet aikoja sitten ja odotin tunnin, että tämä viimeinenkin poikanen olisi syntynyt mutta se ei kerta kaikkiaan halunnut tulla ulos liian aikaisin. Tilanne oli minulle tietenkin aivan uusi ja outo, joten olin aivan puulla päähän lyöty. Onneksi Susannan auttavalla kädellä ja kannustuksella yritin herätellä toivoa, että olisin oikeassa ja siellä masussa olisi vielä se yksi elävä poikanen, joka syntyisi vielä jonain päivänä.

Tänään voin kuitenkin ilokseni kertoa, että maailmaan on syntynyt terve White/Black sheltie naaras. Ja katsokaa mikä pään muoto! Amaryllis hoitaa ainokaistaan todella hyvin ja pienokainen on ihanan pullero ja isohko. Pikkuine on ryystänyt masunsa täyteen maitoa ja heinääkin maistellaan pala kerrallaan. Voi tätä onnen määrää! :)) Survivor-vauveli jää kotiin kasvamaan ja kehittymään ja enää oikeastaan puuttuukin virallinen nimi. Lempinimiä tällä rakkaalla lapsella onkin jo tusina! Nimeän poikaset tyypillisesti aakkosittain ja ensimmäisenä vuorossa on A-kirjaimella alkavat nimet. Minulla on muutamia nimiehdotuksia tytölle, mutta lopulliseen päätökseen en ole vielä päässyt. 

Äiti ja tytär yhdessä.

Amaryllis nukkumassa ainokaisen tyttärensä kanssa kylki kyljen. Pikkuinen emon turkin suojissa.