Sadetakin Suojassa Etusivu Marsut Omistaja Näyttelyt Poikueet Myynnissä Linkkilista Yhteystiedot Image Map

perjantai 5. lokakuuta 2012

Marsut ja niistä kohdistuva kiusaaminen



Haluan nyt puhua hieman astetta vakavammasta aiheesta, nimittäin kiusaamisesta. Kiusaamisesta on monenlaista ja luultavasti jokainen tulee kokemaan elämänsä aikana edes jonkinlaista itseensä kohdistuvaa kiusaamista. Niin kuin jo aikaisemmin mainitsin, on monenlaista kiusaamista ja yksi niistä on eläinlajista tai yleensäkin eläimistä kohdistuvaa kiusaamista ja nyt haluan erityisesti painostaa marsuista kohdistuvaa kiusaamista.

Marsut ovat lemmikkejä, perheenjäseniä ja joillekin jopa parhaita ystäviä. Minua itseäni satuttaa todella paljon jos ihmiset puhuvat negatiiviseen sävyyn eläimistä tai jopa omista lemmikeistäni. Minulla itseäni ei pahemmin kosketa jos ihmiset puhuvat minusta itsestäni mm. ulkonäöstä, pukeutumistyylistä tai siitä mitä he ikinä keksivätkin, mutta raja menee viimeistään siinä kun aletaan puhumaan eläimistä tai mistä eläinlajista pidän.

Olen tavannut ja tunnen sellaisia ihmisiä, joita kohtaan on osoitettu juuri tällaista kiusaamista mistä puhun. He kertoivat minulle tarinansa ja mieleeni heräsi kysymys, miksi jotkut tekevät tällaista? On mielestäni väärin kiusata jotakuta hyödyttömän syyn takia. Olipa se eläin sitten karvainen tai karvaton mikään ei satuta sen enempää lemmikinomistajaa kuin negatiivinen puhe hänen rakkaimmasta lemmikistään.

Mutta miksi marsuista puhutaan niin negatiiviseen sävyyn?
"Hyi, onks sul jotain mursuja?"
"Sä haiset ihan marsulle"
"Näytät ihan marsultasi"
"Olet yhtä ruma kuin marsu!"
"Miks sulla on marsuja? Eihän ne tee mitään muuta kuin syö."
"HYI"
"Marsut haisee"
"Oot yhtä läski kuin marsusi"
"Eikö sulla ole muuta elämää kuin marsut"



Oli sitten kyseessä läppä tai mikä ikinä hyvänsä se saattaa satuttaa yhtä paljon. Jopa kaverin tai ystävän vähättelevä puhekin saattaa loukata vaikkei sillä alunperin olekaan ollut tarkoitus loukata. Siitä huolimatta en ymmärrä, miksi kiusata eläinlajin takia, sillä marsut ovat myös lemmikkejä niin kuin muutkin. Lemmikkejä, joiden kanssa on mahdollista harrastaa ja nauttia niiden olemassaolosta.

Itse olen kuitenkin onnenkaupalla onnistunut välttämään tällaiset negatiiviset kommentit, mutta tällainen ei ole harvinaista. Myöskään perheen tai läheisten suhtautuminen marsuihin ei ole aina yhtä ystävällistä, vaikka tuskin hekaan mitään pahaa ovat puheillaan tai eleillään tarkoittaneet. Itse voin myöntää, että koulukavereiden kanssa ei pahemmin marsuista keskustella tai ainakaan sellaisten ihmisten kanssa jotka eivät lemmikkiä omista. Itselleni on tullut harvinaisen selkäksi, etten sellaisten ihmisten kanssa keskustele marsuista, sillä tiedän harvinaisen hvyin ettei heitä ylipäätänsä kiinnosta tietää marsuhullutuksestani.

Marsut todella usein ajatellaan pienten lapsen lemmikeiksi, joten hieman vanhempien tai aikuisikään yltäneiden ihmisten omistaessa marsuja saatetaan pyöritellä silmiä tai sitten höristä asiasta ihan omissa oloissaan, mutta missään nimessä marsua ei kuitenkaan saisi nimittää pienen lapsen lemmikiksi.
On tietenkin olemassa lapsia, jotka osaavat pitää lemmikeistään huolta, mutta silloin kaikesta huolimatta on huoltaja velvollinen ja oikeastaan juuri se oikea marsunomistaja.

Minun mielestäni on typerää, että marsut ajatellaan lemmikeiksi vain jonkun tietyn ikäisille ihmisille. Eikä asia tietenkään ole näin. Marsu on lemmikkeinä monipuolisia eläjä josta riittä vauvasta vaariin iloa, mutta ovat siitä huolimatta haastavia hoitaa. Jotkut ihmiset pitävät jopa marsunomistajia lapsellisina, sillä heidän mielestään he omistavat 'alkeellisen' lemmikin, joka sopisi paremmin 5-vuotiaan lapsen lemmikiksi.

Oli kyseessä sitten mikä tahansa eläin tai eläinlaji, karvallinen tai karvaton, siitä kohdistuva kiusaaminen on ehdottomasti väärin. Toivon, että niin moni kuin jaksoin lukea tekstin miettisi sen jälkeen miten paljon se saattaa satuttaa ihmisiä, kun heidän lemmikistään tai eläinlajista mistä he pitävät puhutaan negatiiviseen tai solvaavaan sävyyn. Sillä tässä tilanteessa sekin on myös kiusaamista, joten toivon, että ihmiset jotka lukivat tämän postauksen painaisivat mieleensä jokaisen sanan mitä olen kirjoittanut ja miettisivät hetken, ovatko itse tehneet näin. Lemmikkejä on monenlaisia, enkä minäkään pidä kaikista, mutta siitä huolimatta en avaa sitä leipäläpeäni ja anna sanojen virrata.

Tässä postauksessa ei ole tarkoitus alentaa tai haukkua ketään, vaan kertoa ihmisille, miltä yleensä tuntuu kun jotain eläinlajia erityisesti solvataan ja haukutaan lyttyyn. Tarkoitus on saada ihmiset miettimään puheitaan tai tekojaan ja sanomaan vasta sitten asiansa.


40 kommenttia:

  1. Siis en tajua miten jotain on voitu kiusata marsujen vuoksi!? Joku/jotkut taitavat olla hieman katkeria lapsellisia... Argh. en saa mitään selkeää tekstiä nyt, tulin nimittäin erittäin vihaiseksi tuosta.. !!

    tilsa

    ps. voii eii kuinka suloinen kuva! <3 itellä on tällä hetkellä järkyttävä marsuvauvakuume.. :/<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä itsekin on vaikea tajuta tätä, joten asiasta myös vaijetaan ja ollaan hissukseen. Olen itsekin ollut hyvin kiihtydeessä tilassa kyseisen asian vuoksi, mutta tämän enempää en itse ainakaan pysty tekemään. :c
      Olen nimittäin itsekin ikuinen vauvamarsukuumeilia! ;)

      Poista
  2. Ihania marsuja sulla! Ja puhuit kyllä asiaa, itselläni on sama ongelma kuitenkin vain hevosten suhteen. Jokainen saa pitää mistä haluaa ja sitä ei saisi arvostella! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marsut kiittävät kehuista ja mukavaa kuulla, että tekstissäni on sentään jotain perää. Ikävää kuitenkin kuulla, että samanlaisiin tilanteisiin törmää myös muidenkin eläinlajien omistajana.
      Olen kyllä täysin samaa mieltä, jokaisen ihmisen pitäisi antaa elää elämäänsä. Jokaisen omahan se on! :)

      Poista
  3. Sama meillä hamsujen kanssa, vähättelyä esiintyy aika paljon ja tuntuu, että varsinkin aikuiset ei oikein ota tosissaan koko harrastusta. Mutta kaverit on useimmat innoissaan, kun näkevät että mulla on joku pikkuötökkä häkissä, heti kiinnostus herää :D Ja olempa joillekin uskaltanut näyttelyistäkin kertoa, eikä se olekaan ollut niin outo ja "iso" juttu kuin olen niiden kuvitellut ajattelevan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa niin tutulta. Muistan joskus marsuharrastuksen alkutienoilla, kun olin asiasta todella innoissani tokaisin eräälle koulussani olleelle sijaiselle että tämä tyttö harrastaa marsunäyttelyä. Opettaja oli kyllä aivan ihmeissään eikä voinut ymmärtää, että tällaisiäkin eläimiä tosissaan näyttelytetään. Luokkalaisetki tuijottivat minua silmät pyöreinä ja minusta asian kertominen kaikille oli vaan mukavaa, sillä ajattelin, että harrastus sekin on niinkuin muutkin. Tosin muut eivät olleet yhtä iloisia kuullessaan minun harrastavan marsuja.. :D

      Kyllä mullakin kaverit ymmärtävät että mulla on marsuja ja mä pidän niistä, joten asia on vain näin. Kyllä meilläkin usein kylässä käy kavereita ja ystäviä ihastelemassa marsuja ja pitävät niitä sylissä ja rapsuttelevat, mutta musta tuntuu, että tekevät sitä vain mun mieliksi ja kyllähän mä iloiseksi tuun jos mun lemmikeistä muutkin pitävät kuin itse. Onneksi kuitenkin omistan sellaisia ystäviä jotka jättävät lemmikeistä negatiiviseen sävyyn puhumisen kokonaan tai eivät vain sano sitä ääneen.

      Poista
  4. Ikävää että oot saanu osakses inhottavaa kommenttia sulle rakkaasta harrastuksesta... ;s Kyllä vain viittaa lapsellisuuteen tuollainen kiusaaminen... ei luulisi toisen onnen olevan keneltäkään muulta pois ! Ihana tuo kuva :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet oikeassa. Miksi yrittää ottaa pois asioita mistä toinen on onnellinen. Noh, meitä ihmisiä on moneen veneeseen eikä sille mitään mahda.
      Kiitos! :)

      Poista
  5. Itse olen tullut siihen tulokseen, että valtaosan ihmisten mielestä yksinasuvalle aikuiselle sopii lemmikiksi yksi kissa (kaksi on jo vähän siinä rajalla) ja perheelle yksi koira. Perheessä yksi koira ja yksi kissa vielä menee, tai vaihtoehtoisesti yksi koira ja yksi hamsteri/kani/marsu/gerbiili, jos perheessä on vähintään yksi alle 10-vuotias lapsi. Mikäli lapsia on useampi, voi jyrsijöitä olla kullekin lapselle oma. Kaikki tästä poikkeavat lemmikkimäärät ja lajit ovat outoja. Itse tunnen onneksi monia outoja ihmisiä ;)

    Etenkin näin 25-vuotiaana olisi selvästi normaalimpaa hankkia lapsia, kuin hyysätä rottia ja käärmeitä. Osa on ollut jopa melkein huolissaan siitä, että en itse tajua, kuinka sijaistan hoivaviettiäni noiden eläinten kanssa, vaikka oikeasti varmasti haluan vauvan. En vain itse tajua sitä noiden eläinten kanssa touhuilulta, joten minun olisi hyvä luopua niistä. Etenkin tämän hetkinen koirakuumeiluni johtuu tiedostamattomasta vauvakuumeesta, jota olen taas suuntaamassa väärin. Nämä siis enempi sukulaisten kommentteja. Osalla kavereista tämä lauma on suht neutraali, osa kammoaa käärmeitä ja osa on aidon kiinnostuneita joko toisista tai molemmista. Rotilla on kuitenkin oma huone, ja käärmeetkin pysyvät terroissaan, eli niiden jotka eivät noista välitä, on nuo suht helppo välttää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän tyystin mistä puhut vaikken samanlaista elämänkokemusta omistakaan. Taidan kuulua myös niihin outoihin ihmisiin, sillä kotoa löytyy marsujen lisäksi lauma koiria, mutta onneksi meitä 'outoja' ihmisiä on tässä yhteiskunnassa. ;)

      Poista
  6. Moi! Kävit mun blogissa kommentoimassa nii mäkin tulin vierailemaan tänne (; Tosi kiva blogi! En keriinnyt kun tämän postauksen lukemaan, mutta ihan asiaa kirjotat! En oo ennen kuullut, että marsuista kiusattaisiin. Itseäni on kiusoiteltu hevoshulluudesta kyllä ala-asteella. Täytyy olla hyvin vajaata porukkaa kun lemmikeistä alkaa ihmisiä dissaamaan.
    Toivottavasti mulle ei nyt hirvee marsukuume tule kun lukijaksi alan.. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka!
      Kiva kuulla, että pidät blogistani. Toivottavasti viihdyt lukijana ja ehdit lueskella postauksia myöhemmin. Mukavaa tietää etten ihan sopaskaa kirjoita. Eläimistä tai harrastuksista johtuvaa kiusaamista on monenlaista ja tämä on yksi niistä. Olen kyllä täysin samaa mieltä kanssasi, meitä on moneen veneeseen ja sellaiset ihmiset ovat lyhyesti ja ytimekkäästi sanottuna vajaita.
      Voi kuule, marsukuumeilu on ehkä kuumeista niitä pahimpia ;)

      Poista
  7. Ei siinä mitään pahaa oo jos on marsuja :) Juuri todella suloisia otuksia ovat :) Hieno blogi! Kävitkin jo mun blogissa :) -> http://pullaponiz.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä. Jotkut ihmiset eivät vain ajattele niillä aivoillaan, jotka on heille suotu.
      Kiitos paljon! :--))

      Poista
  8. Ihana blogi!

    Ja en todellakaan ymmärrä sitä, miksi pitää kiusata lemmikin omistamisesta?
    Voihan kiusaaja haista vaikka omalle koiralleen, jos sellaisen omistaa.
    Ja marsut on ihan ylisöpöjä! :) ♥
    http://emminotukset.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! :------)
      Olen kyllä täysin samaa mieltä kanssasi.

      Poista
  9. Liityin lukijaksi blogiisi! :) Vähän selailin noita postauksia ja tosi hyvää tekstiä kirjoitat.

    Itseäni myös ärsyttää tuollainen kiusaaminen :/ Minulla on tällä hetkellä kolme roborovskinkääpiöhamsteria ja kaverit aina valittavat, että miten niitä jaksan hoitaa tai edes pitää sellaisia, kun eiväthän ne tee mitään... Mutta minulle niistä on paljon iloa, niitä on kiva seurailla ja touhuta niiden kanssa kaikenlaista :---) Ja eihän se minun kavereiden asia ole, mistä minä tykkään ja mistä en?

    Yhdellä kaverillani on kaksi marsua ja ne ovat todella suloisia pikku possuja ;) ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä mukavaa kuulla ja on aina mukavaa saada positiivista palautetta blogista.

      Kuulostaa niin tutulta, jotkut ihmiset eivät vain tajua, että pienistäkin lemmikeistä on iloa. Omani ainakin piristävät päivää mukavasti.

      Usko, että ovat oikeita rakkauspakkauksia! :)

      Poista
  10. Mulla on käynyt tuuri, eikä mua ole kiusattu eläimellisyyksieni takia. Ystävät, jotka ei ole välttämättä niin eläinrakkaita kaikki, tykkää meidän elukoista. Ehkei näiden ystävien kanssa tule niin syvällisiä eläinkeskusteluja, mutta ei se haittaa :) Joskus tosin tuntuu vähän ulkopuoliselta, kun alkaa innoissaan selittää jotain koirajuttua, ja kaverit on sitten vähän kujalla. Sukulaiset on kyllä meidän rottia vähän kammoksuneet, mutta ymmärrän sen kyllä. Esimerkiksi mummoni inhoaa rottia, ehkä silloin ennenvanhaan rotat oli niitä ruttoa levittäviä ja likaisia eläimiä. Meidän marsuista kaikki tykkää, kun on niin sulosia palleroita, eikä niillä ole rottien siimahäntää :D Vaikkei mua ole kiusattu, niin kyllä ihmiset välillä just ihmettelee, että ompas mulla paljon eläimiä, ja mihin mä niitä oikein tarvitsen jne. Tulipas pitkä kommentti :D

    VastaaPoista
  11. Lueskelin vähän sun blogia ja ihania kavereita on sulla! Oli pakko liittyä lukijaksikin!
    ->loveunselfishly.blogspot.fi

    VastaaPoista
  12. suloinen blogi(:

    teetkö bannereita muille?

    helmijaroosa.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Juu, kyllä mä silloin tällöin saatan bannereita tehdä.

      Poista
  13. Oikeen söpö blogi, kirjoitat mutkattomasti ja kirjoitusvirheettömästi, tykkään! Ja nää marsut... lutuisia! :----3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon ihanasta kommentista! ♥ Piristit mun päivää aurinkoisesti.
      On aina ilo kuulla positiivista palautetta blogista. :)

      Poista
  14. Todella hyvä blori liityin lukijaksi!

    VastaaPoista
  15. Sunkin blogisi on kiva(: ! Itellä vaan tosin hamsteri, joten marsuista ei kokemusta ole. Näin äkkivilkaisulla en huomannut kirjoitatko vain marsuistasi? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti!
      Kyllä. Kirjoitan marsuistani, sillä ne ovat lemmikkejäni niin kuin muutkin eläimet.
      Tarkka silmäisenä olisit saanut vastauksen kysymykseesi infoboksista.

      Poista
  16. Tuli vain mieleen kun katsoin noita esittelyjä että Katja kivipuro on mun marsun kasvattaja:D
    Sulla on muuten ihana blogi:))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahaa, okei. Hän yksi Suomen marsutuomareista. :)
      Kiitos paljon!

      Poista
  17. Tämä on lähes tulkoon sama asia, jota niin monet hevosten kanssa tekemisissä olevat joutuvat kestämään päivittäin. Koulussa, vapaa-ajalla. Molemmissa.
    Usein meidät laitetaan ns. ryhmiin " paremmuusjärjestykseen " . Koulussa saadaan jatkuvasti kuulla, miten ratsastus ei ole urheilua ja hevoset voisivat saman tien painua ********* ja tottakai meetwurstiksi.

    " ratsastus on ruoalla leikkimistä "

    Näin sanovat myös monet, jotka omistavat koiran. Miksei koirien ulkoiluttaminen ole sitten " ruoan perässä raahaamista " ? Samalla tavallahan mm. Kiinassa syödään koiria. Ei kuitenkaan sillä, että jotenki sortaisin nyt koiria, minusta kaikki eläimet ovat tasa-arvoisia. Jokaisella on oikeus elämään ja oikeus elää, miten parhaaksi katsoo.

    www.prinsanton.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen täysin samaa mieltä sinun kanssa.
      Itsekin olen koiranomistaja ja olen harrastanut ratsastusta, mutta siitä huolimatta en kumpaakaan eläinlajia morkkaa. Ihmiset ovat tasa-arvosia, joten mikseivät myös eläimetkin.

      Poista
  18. Sinullakin täällä kiva blogi:) Ja tärkeästä asiasta olet kirjoittanut! Itselläni on kaksi kania ja niitten kanssa aktiiviseseti harrastaessani sain kuulla vaikka mitä, mutta annoin vain mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, enkä jaksanut ottaa henkilökohtaisesti kommentteja, sillä ne ovat kuitenkin minulle tärkeitä!

    http://siivujaonnesta.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon!
      Itsekin olen tällaiset asiat antanut mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta asia kosketti minua kuitenkin sen verran, että ajattelin purkaa tunteitani postauksen merkeissä. Pidän vakavien asioiden puhumisesta. :)

      Poista
  19. Kiva blogi myös sulla,osaat kirjoittaa mielestäni todella hyvin!: )

    VastaaPoista
  20. Tämä postaus oli niin täyttä asiaa! :)

    VastaaPoista

Kaikki kommentit tarkastetaan ennen julkaisua, ja asiattomat kommentit poistetaan automaattisesti. Ethän siis vaivaudu käyttäytymään huonosti.