sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Havitteleva harvahammas - Adventtikalenterin 3. luukku

Tänään vuorostamme avaamme adventtikalenterin kolmannen luukun. Adventtikalenteri ilmestyy nyt kolmatta kertaa ja seuraava postaus ilmestyy tapansa mukaan ensi sunnuntaina neljättä adventtia julistaen, eli sitä viimeistä luukkua. Tämän päivän aiheeksi valitsin marsujen kaltereiden puremisen ja siihen käytökseen vaikuttamisen.
Esimerkkikuva marsun hampaista, jotka ovat lohjenneet/katkenneet. Alahampaat ovat kuvanotto hetkellä päässet kasvamaan pidemmiksi ja lohjenneet hieman ylähampaiden ollessa lähes nysät. Kuva on kuitenkin sen verran vanha, että hampaat eivät enää ole kyseisellä marsulla tuolla tilassa.

Halusin taas ottaa puheksi marsujen yleisen vian. Nimittäin kaltereiden pureminen. Olen jo kyseisestä aiheesta kirjoittanut yhden postauksen, johon pääsee tutustumaan tästä. Halusin kuitenkin kertoa lisää omia mielipiteitäni ja määrityksiä. Miksi marsut purevat kaltereita? Miksi kaikki marsut eivät pure kaltereita tai katko tahallisesti hampaitaan? Mielissäni pyörii monia kysymyksiä ja mielipiteitä asioihin, joten ajattelin pohtia niitä.

Miksi marsu puree kalteria?
Häkissä on heinää, pellettiä, tuoreita ja muita asioita, joita on mukava maistella, mutta siitä huolimatta kalterin pureminen tuntuu vetoavan nälkäiseen, huomiota kerjäävään tai masentuneeseen, tylsistyneeseen marsuun. Varmasti monet kanin- ja/tai jyrsijänomistajat tietävät miltä hampailla kalteria kalisteleva ääni kuulostaa. Jos ette, voin verrata kyseistä ääntä kynsillä liitutaululla vetämiseen, joka aiheuttaa minulle tätä kirjoittaessa nytkin kylmiä väreitä. Jos vihaat myös sitä ääntä. Luulen, että monikaan muu ei pidä marsusta joka jatkuvasti ärsyttää käytöksellään yksinkertaisesti puremalla kalteria.

Omien marsujen kohdalla olen huomannut muun muassa nälästä johtuvaa kalterin puremista (Vaikka häkissä onkin muuta ruokaa. Ikuisesti nälkäiset ja vaativat prinsessat :D) ja huomiota kerjäävää puremista. Miten sitten erotan tämä toisistaan? Haluan kertoa ensin tästä omin sanojeni kutsuen raivokkasta riehumisesta. Ruoka-aikaan marsujen kaltereiden pureminen on 'raivokasta' ja välillä juostaan ja pompitaan ympäri häkkiä purut ja muut tavarat tieltään työntäen. Tämä on siis sitä kaikista äänekkäintä käyttäytymisti. Samaan settiin siis sisältyy useita kuikutuksia ja puiputuksia ja asioita, joita ei voi sanoin kuvailla. Yksinkertaisesti käyttäytyminen on kuin murrosikäisellä teinillä.

Tästä siirtykäämme siihen 'rauhallisempaan' häiriökäyttäytymiseen eli joko mustasukkaisuudesta johtuvaan tai sitten muuten vaan huomiota kerjäämään käytökseen. Molemmat ovat suhkot neutraaleja, jotka laukaisevat marsussa häkin ovea vasten kiipeämisen ja samalla kaltereiden puremisen hampaiden katkeamisen uhalla. Uskokaa tai älkää, minun marsuni alkavat (varsinkin Savannah) käyttäytyä tällälailla heti kun toinen huomaa, että toinen on nostettu syliin häkistä tai sitten muuten vaan pistetty käsi häkkiin ja alettu rapsuttelemaan ja hellimään. Molemmilla onkin sitten tapana yrittää tällaisissa tilanteissa häätää toinen osapuoli omalta tieltänsä pois. Yleensä tällaisissä tilanteissa Valeria heikompana osapuolena (Valeria on nuorempi ja kooltansa pienempi marsu, joten laumaelämässä tällöin hän on alistuvaosapuoli) väistää vanhempaa marsua, eli Savannahia.

Tällainen käyttäytyminen on ok, sillä molemmilla on selvä mielikuva kumpi on pomo. Jos asia ei olisi näin, näiden kaksikon laumaelämästä ei tulisi mitään. Tällainen käytös on siis marsuttomille ihmisille tiedoksi täysin normaalia käytöstä. Huom. siis meillä ainakin, vaikka ei näiden tyttöjen kommellukset tunnu muiden marsujen laumaelämästä sen enempää eroavan.

Miten estää häiriökäyttäytyminen?
Marsun häiriökäyttäytyminen, jos tätä sillä nimellä voi kutsua voi estää pitämällä marsun yksinkertaisesti ja ytimekkäästi tyytyväisenä. Meillä on etikka ollut testissä ja sen teho on vaihtelevaa. Eli etikkaa siveltiin häkin ovien kaltereihin. Etikka on vaaratonta, mutta pahanmakuista ja hajuista. Tämä haju sai erityisesti marsun välttelemään kaltereiden läheisyydessä oloa, mutta tehon hävittyä marsu uskalsi taas pureskella kalteria. Siispä nuo kaltereiden pureskelun estämiskikat ovat vähän voittamattomia. Millään aineilla sitä ei voi estää, sillä marsujen läheisyydessä ei voi/ei viitsi käyttää pahan hajuisia tai makuisia aineita, sillä ne aiheuttaisivat marsuille vain muuta harmia.

Esimerkiksi laumaeläimenä yksineläminen saattaa olla marsulle turhauttavaa ja tylsää, ja pahimmassa tapauksessa eläin erakoituu, jolloin kaltereidenkin pureminen on hyvin tyypillistä tylsyydestä kärsimälle marsulle, joka sitten purkaa pahaaoloaan kalterien puremiseen, joka sitten välittyy omistajaa kohtaan ikävällä äänellä. Miten sitten korjaus asiaan? Hankkia marsulle lajitoveri, jota ei ihminen kaikesta huolimatta voi korvata seurallaan tai olemalla marsun kanssa mahdollisimman paljon.

Kaltereiden pureminen yksilökohtaista?
On, joten ei mitään syytä huoleen vielä omista marsuistaan kuumeilevat ihmiset. Marsukuume on onneksi terve kuume. ;) Tästäkin taisin aikaisemmassa postauksessa mainita jonkin verran. Kaltereiden pureminen ei ole meillä hirveän yleistä. Toinen tekee sitä silloin tällöin ja toinen taas ei ole tehnyt näiden 3-vuoden aikana ikinä tai ainakaan milloinkaan jolloin itse olisin ollut paikalla kuulemassa. Samalla asiaan vaikuttaa se, että ikinä ei ole Valerialla esimerkiksi hampaat katkenneet ja lohkeilleet. Alunperin uskon kaltereiden puremisen johtuneen meillä yksin häkissä olemisesta, vaikka lajiseuraa on ollut ääni/haju etäisyydellä, mutta se ei siitä huolimatta korvaa sitä, että se kaveri olisi siinä aivan vieressä. Nykyään itsekin ymmärrän sen, että kaikesta huolimatta marsu tulee ja aina tarvitsee varsinkin pitkäkarvaisten näyttelymarsujen ollessa kyseessä vähintään myöhemmällä iällä lajitovereita seuraansa. Varmasti meistä jokainen sen tietää, että ilman tiettyjä ihmisiä ei pärjäisi tai pystyisi elämään ja samanlailla on myös marsuilla.

Lopuksi vielä mahtava peppukuva viihdyttämään ihmisten sunnuntai-iltaa. ;)

14 kommenttia:

  1. Meillä kaltereiden pureminen johtuu vaan huomion kaipuusta, ei sen kummemmasta. Vaikka sillä onkin lajiseuralainen mutta silti siitä on hauskaa renkuttaa niitä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikä on ihmisten mielestä ärsyttävää. On selvästi marsujen mielestä hurjan hauskaa! :DD

      Poista
  2. Ihania marsuja sinulla :)

    Itselläni on syyrialainen hamsteri, ja edellisessä häkissään se jyrsi kaltereita. Mutta kun vaihdoin dunaan, jyrsiminen on mahdotonta. Ellei sitten ole tarpeeksi pitkä ylettyäkseen niihin :D

    http://iida-tavallisentytonelamaa.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  3. Teidät on haastettu:

    http://jokainentavallaan.blogspot.fi/2012/12/haaste.html

    VastaaPoista
  4. Ihania noi :) Liityin lukijaksi!

    http://inkajakauraturvat.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  5. Sait uuden lukijan :) Ihanii marsui <33
    http://emilia-ja-anette.blogspot.fi/
    mun blogi.

    VastaaPoista
  6. Ihana blogi sulla ;D Aivan mahtava!
    Mietin tässä, että miten oot saanu ton sun postausten otsikot tollain hehkumaan? :D Voit vastailla tänne: http://hanjahanenkoiransa.blogspot.fi/ Jos suinkin haluat auttaa ;D Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitän paljon kehuista!
      En valitettavasti auta html-koodeissa enää. Kyseinen koodi löytyy aikaisempien postauksieni kommenteista jos olet kiinnostunut sen itsellesi saamaan.

      Poista
  7. Söpö banneri, yhtenäinen ulkoasu tykkään ! tykkään muutenkin sun kirjotus tavasta :)
    Käy toki kommentoimas mielipitees munkin blogista, arvostan palautetta ;)
    emmajamanta.blogspot.com

    VastaaPoista
  8. Onpas kyllä söpöjä kavereita! :) Tervetuloa vastavierailulle http://ruudolf.org/

    VastaaPoista

Kaikki kommentit tarkastetaan ennen julkaisua, ja asiattomat kommentit poistetaan automaattisesti. Ethän siis vaivaudu käyttäytymään huonosti.